Virtuaalimaailma on kuin Big Brother

Tarvinneeko tätä edes sen kummemmin kommentoida?

No, palaan asiaan myöhemmin ja kattavammin kunhan ehdin jossain vaiheessa iltaa.

Ulkoasukeskeisyys

Kuulun "Tarinafoorumiin" ja tätä kautta Tallirinkiin, jossa on erittäin intensiivinen ilmapiiri: pohdimme omien tallien arkea, suunnittelemme yhdessä erilaisia tapahtumia ja tokihan meillä on myös asiakeskustelua. Pohdin omaa ulkoasukriisiäni pari päivää sitten taaksepäin, kun yritin vääntää ja kääntää ulkoasua, joka miellyttäisi itseäni ja olisi mahdollisimman Roihismainen. Päädyin erittäin yksinkertaiseen tableen, jossa ei juurikaan grafiikkaa nähdä taustakuvaa lukuunottamatta.

Talliringin jäsen Isabella, Karsikon tallin omistaja, kysyi miksi kaikilla talleilla ei voisi olla täysin samaa ulkoasumallia, jota vain muokattaisiin kuvilla ja pienillä grafiikoilla omannäköiseksi. Myönnän että tuumin samaa asiaa hetki sitten, mutta unohdin tuon ajatuksien vallassa aivan muualle.

Ulkoasukeskeisyydestä ollaan puhuttu jo hyvin kauan ja tietenkin porukkaa on puolesta kuin vastaankin: osa kiinnittää ensimmäisenä huomionsa ulkoasuun, toinen teksteihin kun taas kolmas hevosiin. Minä lukeudun tekstien lukijoiden kategoriaan, sillä en kiinnitä minkäänlaista huomiota ulkoasuun saatika sen toteutukseen. Tekstit luettuna kurkkaan tallin asukkaat läpi, jonka jälkeen kiinnitän enemmän huomiota ulkoasuun. Ulkoasu ei ole minulle se "The Juttu", ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaankaan. Jos joku ei tykkää Roihiksen ulkoasusta niin täytyy varmasti nasevasti vastata: "Kaikkia ei voi miellyttää". Ulkoasua suunnitellessa tai oikeastaan rakentaessa en mieti sitä, että mitä muut mahtavat siitä sanoa vaan katson sitä, että kuinka hyvin tuo asu sopii tallilleni ja sen imagoon.

Mottoni kuuluu: Less is more!

Avatkaa sanaiset arkkunne ja ruvetaan keskustelemaan. Haluan kuulla teidänkin mielipiteitä tähän(kin) asiaan.

Liian pitkät tekstit

Työpäivä on jälleen saatu tehtyä ja istahdinkin tähän päätteen eteen melkein heti, kun pääsin kotiin.

Olen enemmän syysihmisiä, nautin näistä pimenevistä syysilloista ja suuresta värikirjosta luonnossa. Unohtamattakaan saunan lämpöä ja kynttilän tuomaa tunnelmallista valoa, mutta se tästä liirumlaarumista, oli minulla ihan asiaakin.

Naputeltuani osoiteriville virtuaalifoorumin osoitteen pomppasi heti ensimmäisenä silmiini palstalta viestiketju "Kilometriluonteet - kuka niitä lukee?", jossa pohditaan otsikonkin mukaisesti liian pitkiä luonnetekstejä, kyseessä tällä kertaa Aikavääristymän hevonen Caya. 

Silmäiltyäni nuo sivut lävitse ja luettuani pitkän novellimaisen luonnehdinnan läpi en voinut muuta kuin tuskastua. Pari ensimmäistä kappaletta menivät joten kuten läpi, mutta loppua lueskellessa tulin miettineeksi sitä, että mitä minun pitikään tänään tehdä kotona. Ajatukset siis harhailivat suuntaan jos toiseenkin eikä tuollaista ole edes mielekästä lukea: ensinnäkin virkkeen jälkeen tulee välilyönti ja toisekseen tuon tekstin olisi voinut oikolukea.

Virtuaalihevosen luonnehdinnan tulisi mielestäni olla tiivistelmä, jossa käydään läpi hevosen luonteenpiirteet jouhevasti ja selkeästi. Ei minua ainakaan kiinnosta miten hevonen syö ruokansa, missä asennossa se nukkuu öisin puhumattakaan siitä, että säikkyykö se vesiletkua pesuboksissa (tämä tosin saattaa olla olennaista ratsastuskoulun tuntihevosilla). Minulle kelpaa vallanmainiosti luonne, jossa on kerrottu edellämainitut pääpiirteet hevosesta eli miten se suhtautuu ihmiseen/hoitotoimenpiteisiin (harjaus, valjastaminen) ja kuinka se toimii ajaessa tai ratsastaessa. Ei itseäni jaksa kiinnostaa se taluttamistraditio, kilpailuissa käyttäytyminen tai eläinlääkärin toimenpiteissä oleminen. 

Jos aivan välttämättä haluaa kirjoittaa sen opuksen mittaisen luonnekuvauksen rakkaalle hevoselleen, niin voisi aivan alkuun kirjoittaa tiivistelmän, josta laiskemmat/ei-kiinnostuneet ihmiset voivat lukea sen nopeammin ja kivuttomasti saamatta ikuisia traumoja virtuaalihevosesta.

Oheisessa viestiketjussa myös pohdittiin, että lukeeko kukaan enää luonnekuvauksia tai sukuselvityksiä? Ja useimmat vastasivat, että eivät muuta kuin valmennuksia kirjoittaessa, sukuselvitystä naputellessa tai arvostelutilanteissa. 

Tästä päästäänkin siihen, että luonne on osa virtuaalihevosen persoonaa kuvien lisäksi. Itse luen aina minua kiinnostavan hevosen luonnehdinnan lävitse ja mikäli kyse on jalostushevosen etsinnästä, niin sitä suuremmallakin syyllä: haluan, että orin luonne paikkaa oman tammani puutteet, mutta kuten olen sanonut, niin pyrin harrastamaan realistisesti virtuaalihevosia puhumatta ikääntymisestä. Hevosen luonne ei minulle ole pelkkä "sivujen koriste" (kuten joku mainitsi ed. viestiketjussa) vaan osa persoonaa ja tieto siitä, että omistaja on käyttänyt hevoseensa enemmänkin aikaa kuin kuvien etsimisen kautta.

Jasmiina kertoikin blogissaan aivan loistavasti hevosen luonteista/yleisesti teksteistä, joista minä olen täysin samaa mieltä. Tämä tosin on oma asiansa, mutta jokainen voikoon kurkata tuon lävitse ja miettiä hetken. Mitä sinä teet virtuaalihevosesi eteen? Onko sinun hevosesi koottu palasista, eri henkilöiden avittamana? Mihin on kadonnut harrastuksen intohimo ja saavutettavuus, että voi nauttia täysin omasta mielikuvitushepasta, jolle kaikki on tehty itse? Minä kirjoitan kaikille hevosilleni itse tekstit, koska muuten ne eivät olisi omiani vaan muiden luomia: mikä järki? Et voi olla ylpeä omasta kädenjäljestäsi muuten kuin kilpailuiden merkeissä jos edes niidenkään, omistat vain palasen jokaisen luomaa hevosta.

Linjaukset: tavoite, upea saavutus

Virtuaalihevosten linjaukset, etenkin kasvattajien omat linjaukset, ovat asia jolle täytyy nostaa ehdottomasti hattua. Siinä on sitä pitkäjänteisyyttä, omistautuneisuutta ja innostusta tehdä jotain sen asian eteen, että saa linjaukset toimimaan sekä niistä mielenkiintoiset. Harrastajat jotka haluavat tavoitteita, tässä sitä on: teetä itsellesi linjaus, jotka jatkat aina eteenpäin.

Ja kyllä, minulla on tavoite. Tavoite saada oma orilinja oriista V.T. Hopeaharja sekä pian saapuvasta Vonkasta. Tammana minulla on käytettävissä vasta suvuton Kehivirma, mutta tavoitteena olisi hankkia Vapinan siirryttyä eläkkeelle toinen suvuton tamma. Siitä en vielä tiedä miten tulen nimeämään kunkin sukupolven, mutta onhan tässä aikaa miettiä ja valikoida sopiva teema. Luultavasti se on meidän oma kasvattajaliite tai sitten isän mukaan tuleva teema, ken tietää.

Mikä on ori- tai tammalinja?

Etkö tiedä tai ole varma, mitä ko. linjat tarkoittavat?

Ei se sen kummempaa ole: esimerkiksi orilinja tarkoittaa loogisestikin kantaoriista tulleita oreja, jotka jatkavat sukua (i. - ii. - iii...) ja sama myös tammalinjan kanssa. Olen erittäin huono selittämään tämän, joten jos joku fiksumpi osaa kertoa asiani selkeämmin, niin saa oikaista sen kommenttiboksiin. =D

Stal Lycanin kruununjalokivi: Khimaira-linja
Ratsupuolelta otin mieleen jääneen linjauksen, joka on potentiaalisen kasvattajan hienoa tuotosta sekä pitkäjänteisyyttä.
Ymmärtääkseni Lucianan ensimmäinen friisiläishevonen Khimaira on alkujaan tälle koko pitkäsukuiselle orilinjalle. Khimaira vaikuttaa jo viidennessä polvessa Khimaira IV:n suvussa eikä kenessäkään näissä ole mitään valitettavaa: kolme ensimmäistä tästä orilinjasta tulevaa hevosta on jo virtuaalisia muotovalioita sekä championeja, kantakirjattuja ja Diploma- arvonimiä saaneita, ja jälkimmäinen arvonimi löytynee myöskin kahdelta viimeisimmiltä orilinjan omaavilta friisiläisiltä.

En voi muuta kuin arvostaa ja nostaa suuresti Lucianalle hattua näin hienosta saavutuksesta! Tässä onkin jokaiselle pähkinä purettavaksi ja jokainen kynnelle kykenevä voi kokeilla pyrkiä samaan tulokseen. Ehkä minäkin vielä, joskus...

Orilammentallin hiomaton timantti: Orilammen Roihuri
Ravihevosista halusin tuoda esille Roihurin ja Marlen hienon linjauksen työn. Tuttavallisesti Huli on upeasti juossut ravihevonen, joka polveutuu Marlen ensimmäisistä (käsittääkseni) hevosista.
Huli on jättänyt jälkeensä paljon jälkeläisiä ja tämän oriin jälkeläiset tunnistaa "Roihun"- liitteestä. Aivan upeita hevosia, hienon pitkälinjan tulosta jonka loppua tuskin näkyy hetkeen: vaikuttaahan Huli jo monen hevosen suvussa! Tässä on sellainen tavoite, josta olen haaveillut.

Meiltä löytyy O.R. Roihun Vokkerorista orivarsa, Vapun Vokkerillo, joka on Roihiksen ensimmäinen kasvatti.

Kerttu, eli minä, Metka

Unohdin kertoa aloitusviestissä jotain virtuaaliharrastukseni historiasta, joten naputetaan se nyt samaan syssyyn.

En omista sitä kuuluisaa alter egoa. Palasin takaisin virtuaalimaailmaan melkein kymmenen vuoden "tauon" jälkeen, ja kun toin tallini esille minua luultiin Asta R./meghaniksi. Minulla ei ole tietoakaan koko henkilöstä, sen historiasta tai siitä, miksi häntä osoitettiin syyttävällä sormella. Tai toisinsanoen minua. Luultavasti olen nyt saanut ihmiset ymmärtämään, että olen aina liikkunut nimimerkillä Kerttu S., mutta nykyisin minut huomaa joka paikasta nikillä Metka.

Mitä harrastukseni alkutaipaleeseen tulee oli se vain lähinnä muiden hevosten hoitamista Expage/Firmala/GeoCities- talleilla, mutta myöhemmin ostin itselleni hevosen, vanhan hoitohevoseni joka tuli myyntiin. Se oli muistaakseni kuusitoista vuotias puoliveriori Sunshine's Pegasos, joka oli kilpaillutkin muutaman kerran. Pidin tälle hevoselle, Pekalle, päiväkirjaa ja rakastin sitä sydämeni kyllyydestä. Pekan innoittamana pykäsin pystyyn hyvin pienen tallin, joka koostui shetlanninponiruuna Asteriksista, suomenhevostamma Aurorasta, edellämainitusta Pekasta sekä suomenhevosruuna Urposta. En kilpaillut niillä, en käyttänyt niitä siitokseen tai jalostukseen. Kirjoitin niille superpitkät luonnekuvaukset ja päiväkirjaa saatoin päivittää useamman kerran päivässä. Teini-iän huumassa kumminkin unohdin virtuaalihevoset hyvin pitkäksi aikaa, mutta mielessä tuo lämminhenkinen harrastus on pysynyt siihen asti kunnes avasin jälleen hevostalli.netin foorumin.

Seurasin kauan sivusta, kommentoimatta mitään ja haaveillen taas omasta virtuaalitallista. En ollut tietoinen nykyisestä menosta, VRL:osta tai mistään muustakaan, mutta uskalsin koittaa ja kokeilen vieläkin onneani virtuaalisen raviurheilun parissa. Hyvin minut on otettu vastaan, mutta huomaan, että osa lähestyy minua varoen ja onhan se ymmärrettävää. Uusi harrastaja, joka ei sano kenellekään mitään historialtaan, saattaa olla uhka kasvattajille ja hevosten myyjille yleensäkin. Mitä jos tuo uusi harrastaja katoaa kuin tuhka tuleen, muiden tavoin?

Minulla ei ole tapana jättää asioita selvittämättä tai lähteä virtuaalimaailmasta kertomatta siitä kenellekään. Jos ja kun joskus lopetan syystä tai toisesta tämän harrastuksen, niin kerron siitä avoimesti koko yhteisölle kuin myös hevosten kasvattajille/tuojille, hoidan palkanmaksut loppuun ja toivon, että kun joskus palaan takaisin, niin minut otettaisiin hyvin vastaan. Olen nyt niin innosta piukeana tästä harrastuksesta, että ainakaan loppua ei näy, vaikka saatankin pitää hiljaisempaa ääntä työkiireiden vuoksi.

Tästä kirjoituksesta tulikin mieleen monta asiaa, joita haluaisin pohtia ja jakaa teitä, mutta ehkäpä ensi töikseni luonnostelen ne ylös, jotta saan fiksua tekstiä aikaiseksi. =) Nyt ei auta kuin kaataa lisää kahvia mottiin ja alkaa naputtelemaan Roihiksen hevosille tekstejä loppuun, jonka jälkeen istahdan nauttimaan saunan lämmöstä!

Suomentyöhevoset: virtuaalimaailman katoava vara?

Tässä taannoin tutkiskelin viimeisten muuttotavaroiden seasta valokuva-albumiani nuoruusvuosilta. Löysin monien tusinoiden verran kuvia vanhoista hoitohevosistani, mutta eritoten yksi kuva herätti minussa muistoja ja erilaisia tunteita. Kuvassa komeili vaarini toinen suomenhevosori "Hipsu" (en kuollaksenikaan muista tuon oikeaa nimeä), joka seisoi pellolla länget kaulalla ja kyntövehkeet kiinnitettynä valjaisiin, vieressä seisoin minä hymy huulilla näyttäen peukkua ja vaarini hevosen takana, valmiina töihin.

Tuosta tulikin mieleeni, että missä ovat virtuaaliset suomentyöhevoset? Muutamia juhtakilpailuja olen huomannut järjestettävän Lakeassa ja kaksi hevostani sinne ilmoitinkin, mutta sen koomin en ole muualla nähnyt kilpailuja saatika hevosia. Toki Pihlajamäestä löytyy muutama työhevonen, mutta ei niilläkään järin paljoa ole kilpailutettu. Mahtaako löytyä näille kyseisille hevosille jotain yhdistystä tai liittoa? Onko ylipäätään pelkästään suomentyöhevosia kasvattavia talleja vai löytyykö sieltä täältä yksittäisten lajitovereiden omistajia? Näyttääpä myös Lakeassakin kilpailevan työkisoissa ne samat kaviot, mitä edellisissäkin joihin otin osaa.

Työhevosia saattaa löytyä, mutta uskon, että ne ovat painottuneet myös muihinkin lajeihin: ravi- tai ratsastusurheiluun. Nyt etsinkin hevosia, joilla ei kilpailla missään muualla kuin työkilpailuissa, mutta jos esimerkiksi haluaa aloittaa kasvatuksen (pelkästään työhevosia), niin täytyyhän siinä käyttää kaikki mahdolliset linjat, tarjottavat orit sekä tammat jalostukseen, jotta saataisiin mahdollisimman laajat sukulinjat ja "jokaiselle löytyisi jotain". Esimerkiksi minä tarjoan mielelläni omistamiani oreja työhevostammoille jalostukseen enkä kyllä kieroonkaan katso sitä, että joku ratsuhevosen omistaja haluaisi käyttää ravihevosta jalostukseen: päin vastoin, tästähän saataisiin erittäin mehukas ja mielenkiintoinen hevonen, puhumattakaan siitä, että mitä mahdollisuuksia tällä hevosella olisi. Toisaalta, tämä tuskin kovin mielestä olisi kovin kannattavaa, mutta kaikkea täytyy kokeilla. Eikö se niin mene?

Olen tuuminut, käännellyt ajatuksia suuntaan jos toiseen, että jos siirtäisinkin muutaman hevoseni täysin työhevospainotteiseksi, raviuran loputtua. Suvuttomiahan nämä ovat, mutta mitä sitten? Uusia linjoja tarvitaan ja etenkin raviurheilun parissa, joten yrittänyttä ei laiteta.

Onko kukaan kiinnostunut suomentyöhevosista? Löytyisikö lajille kiinnostuneita harrastajia, kasvattajia tai vaikka ihan vain sivustakatsojia?

Kuka olen, mistä tulen ja mitä teen?

Ajattelin esitellä teille itseni, jotta tiedätte kuka täällä päätteen päässä kirjoitteleen ja jakaa mielipiteitään. Kovin pitkästi en kumminkaan itsestäni jorise, koska uskon, että teitä mahtaa kiinnostaa enemmän ne asiapohjaiset tekstit. =)

Olen oikealta nimeltäni Kerttu, mutta nimimerkkini Metka tulee ystävättäreni tyttären ansiosta: hän on vääntänyt oikeasta sukunimestäni jotenkin ihmeen kaupalla nimen "Metka" ja näin sainkin päähäni tehdä itselleni siitä nimimerkin.

Tällä hetkellä vaikutan Tampereella ja vielä noin kuukausi sitten asuin Helsingissä, mutta muutto sieltä pois tuli aiheelliseksi vakituisen työpaikan perässä. Kotoisin olen Pohjois-Suomen perukoilta ja ikää löytyy 24-vuotta. Voisin mainita myös olevani neutraali persoona, joka rakastaa omissa oloissa häärimistä, kirjoittamista ja lukemista. Taiteellinen en sanoisi itseni olevan.

Virtuaalisesti ylläpidän piskuista ravitallia nimeltä Roihukylä, joka kumminkin tuntuu paisuvan kuin pullataikina: mitäpä kasvattajat ja tuojat kaupittelevat niin kivoja hevosia. Suomenhevosiin painottuvassa ravitallissa on mukana myös fiktiivinen avopuolisoni Fredrik, josta voi lukea meidän päiväkirjasta.

Mistä tämä blogi sitten kertoo?

Kukaan tuskin lukee kovin ahkerasti Roihiksen päikkyä, joten näin parhaaksi tämän viestiketjun saattelemana perustaa asiapohjaisen blogin, jossa jaan lukijoiden kanssa mielipiteitäni virtuaalimaailmasta sekä tuon välillä esille lempparitallejani- kuin hevosiakin. Unohtamattakaan pohdintoja esimerkiksi virtuaalisesta raviurheilusta tai muusta, mikä nyt ikinä mahtaakaan mietityttää.

Tästä blogista ei siis tule minkäänmoista tarinapainotteista palstaa saatika kokoelmaa Roihiksen elämästä: niitä käydään läpi siellä meidän päiväkirjassa, jota saa muuten vapaasti lukea ja vaikkapa kommentoida, enhän minä ole sitä mikään kieltämään. Katsotaan miten tämä lähtee käyntiin älkääkä sitten säikähtäkö pdiempiä kirjoitustaukoja, jotka ovat aivan pelkästään oman väsymykseni tai töiden syytä. Sen sanon, että Muistioon olen kirjoitellut ideariihejäni, joita alan purkamaan samantien kun saan tämän julkistettua!