Unohdin kertoa aloitusviestissä jotain virtuaaliharrastukseni historiasta, joten naputetaan se nyt samaan syssyyn.
En omista sitä kuuluisaa alter egoa. Palasin takaisin virtuaalimaailmaan melkein kymmenen vuoden "tauon" jälkeen, ja kun toin tallini esille minua luultiin Asta R./meghaniksi. Minulla ei ole tietoakaan koko henkilöstä, sen historiasta tai siitä, miksi häntä osoitettiin syyttävällä sormella. Tai toisinsanoen minua. Luultavasti olen nyt saanut ihmiset ymmärtämään, että olen aina liikkunut nimimerkillä Kerttu S., mutta nykyisin minut huomaa joka paikasta nikillä Metka.
Mitä harrastukseni alkutaipaleeseen tulee oli se vain lähinnä muiden hevosten hoitamista Expage/Firmala/GeoCities- talleilla, mutta myöhemmin ostin itselleni hevosen, vanhan hoitohevoseni joka tuli myyntiin. Se oli muistaakseni kuusitoista vuotias puoliveriori Sunshine's Pegasos, joka oli kilpaillutkin muutaman kerran. Pidin tälle hevoselle, Pekalle, päiväkirjaa ja rakastin sitä sydämeni kyllyydestä. Pekan innoittamana pykäsin pystyyn hyvin pienen tallin, joka koostui shetlanninponiruuna Asteriksista, suomenhevostamma Aurorasta, edellämainitusta Pekasta sekä suomenhevosruuna Urposta. En kilpaillut niillä, en käyttänyt niitä siitokseen tai jalostukseen. Kirjoitin niille superpitkät luonnekuvaukset ja päiväkirjaa saatoin päivittää useamman kerran päivässä. Teini-iän huumassa kumminkin unohdin virtuaalihevoset hyvin pitkäksi aikaa, mutta mielessä tuo lämminhenkinen harrastus on pysynyt siihen asti kunnes avasin jälleen hevostalli.netin foorumin.
Seurasin kauan sivusta, kommentoimatta mitään ja haaveillen taas omasta virtuaalitallista. En ollut tietoinen nykyisestä menosta, VRL:osta tai mistään muustakaan, mutta uskalsin koittaa ja kokeilen vieläkin onneani virtuaalisen raviurheilun parissa. Hyvin minut on otettu vastaan, mutta huomaan, että osa lähestyy minua varoen ja onhan se ymmärrettävää. Uusi harrastaja, joka ei sano kenellekään mitään historialtaan, saattaa olla uhka kasvattajille ja hevosten myyjille yleensäkin. Mitä jos tuo uusi harrastaja katoaa kuin tuhka tuleen, muiden tavoin?
Minulla ei ole tapana jättää asioita selvittämättä tai lähteä virtuaalimaailmasta kertomatta siitä kenellekään. Jos ja kun joskus lopetan syystä tai toisesta tämän harrastuksen, niin kerron siitä avoimesti koko yhteisölle kuin myös hevosten kasvattajille/tuojille, hoidan palkanmaksut loppuun ja toivon, että kun joskus palaan takaisin, niin minut otettaisiin hyvin vastaan. Olen nyt niin innosta piukeana tästä harrastuksesta, että ainakaan loppua ei näy, vaikka saatankin pitää hiljaisempaa ääntä työkiireiden vuoksi.
Tästä kirjoituksesta tulikin mieleen monta asiaa, joita haluaisin pohtia ja jakaa teitä, mutta ehkäpä ensi töikseni luonnostelen ne ylös, jotta saan fiksua tekstiä aikaiseksi. =) Nyt ei auta kuin kaataa lisää kahvia mottiin ja alkaa naputtelemaan Roihiksen hevosille tekstejä loppuun, jonka jälkeen istahdan nauttimaan saunan lämmöstä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti