Työpäivä on jälleen saatu tehtyä ja istahdinkin tähän päätteen eteen melkein heti, kun pääsin kotiin.
Olen enemmän syysihmisiä, nautin näistä pimenevistä syysilloista ja suuresta värikirjosta luonnossa. Unohtamattakaan saunan lämpöä ja kynttilän tuomaa tunnelmallista valoa, mutta se tästä liirumlaarumista, oli minulla ihan asiaakin.
Naputeltuani osoiteriville virtuaalifoorumin osoitteen pomppasi heti ensimmäisenä silmiini palstalta viestiketju "Kilometriluonteet - kuka niitä lukee?", jossa pohditaan otsikonkin mukaisesti liian pitkiä luonnetekstejä, kyseessä tällä kertaa Aikavääristymän hevonen Caya.
Silmäiltyäni nuo sivut lävitse ja luettuani pitkän novellimaisen luonnehdinnan läpi en voinut muuta kuin tuskastua. Pari ensimmäistä kappaletta menivät joten kuten läpi, mutta loppua lueskellessa tulin miettineeksi sitä, että mitä minun pitikään tänään tehdä kotona. Ajatukset siis harhailivat suuntaan jos toiseenkin eikä tuollaista ole edes mielekästä lukea: ensinnäkin virkkeen jälkeen tulee välilyönti ja toisekseen tuon tekstin olisi voinut oikolukea.
Virtuaalihevosen luonnehdinnan tulisi mielestäni olla tiivistelmä, jossa käydään läpi hevosen luonteenpiirteet jouhevasti ja selkeästi. Ei minua ainakaan kiinnosta miten hevonen syö ruokansa, missä asennossa se nukkuu öisin puhumattakaan siitä, että säikkyykö se vesiletkua pesuboksissa (tämä tosin saattaa olla olennaista ratsastuskoulun tuntihevosilla). Minulle kelpaa vallanmainiosti luonne, jossa on kerrottu edellämainitut pääpiirteet hevosesta eli miten se suhtautuu ihmiseen/hoitotoimenpiteisiin (harjaus, valjastaminen) ja kuinka se toimii ajaessa tai ratsastaessa. Ei itseäni jaksa kiinnostaa se taluttamistraditio, kilpailuissa käyttäytyminen tai eläinlääkärin toimenpiteissä oleminen.
Jos aivan välttämättä haluaa kirjoittaa sen opuksen mittaisen luonnekuvauksen rakkaalle hevoselleen, niin voisi aivan alkuun kirjoittaa tiivistelmän, josta laiskemmat/ei-kiinnostuneet ihmiset voivat lukea sen nopeammin ja kivuttomasti saamatta ikuisia traumoja virtuaalihevosesta.
Oheisessa viestiketjussa myös pohdittiin, että lukeeko kukaan enää luonnekuvauksia tai sukuselvityksiä? Ja useimmat vastasivat, että eivät muuta kuin valmennuksia kirjoittaessa, sukuselvitystä naputellessa tai arvostelutilanteissa.
Tästä päästäänkin siihen, että luonne on osa virtuaalihevosen persoonaa kuvien lisäksi. Itse luen aina minua kiinnostavan hevosen luonnehdinnan lävitse ja mikäli kyse on jalostushevosen etsinnästä, niin sitä suuremmallakin syyllä: haluan, että orin luonne paikkaa oman tammani puutteet, mutta kuten olen sanonut, niin pyrin harrastamaan realistisesti virtuaalihevosia puhumatta ikääntymisestä. Hevosen luonne ei minulle ole pelkkä "sivujen koriste" (kuten joku mainitsi ed. viestiketjussa) vaan osa persoonaa ja tieto siitä, että omistaja on käyttänyt hevoseensa enemmänkin aikaa kuin kuvien etsimisen kautta.
Jasmiina kertoikin blogissaan aivan loistavasti hevosen luonteista/yleisesti teksteistä, joista minä olen täysin samaa mieltä. Tämä tosin on oma asiansa, mutta jokainen voikoon kurkata tuon lävitse ja miettiä hetken. Mitä sinä teet virtuaalihevosesi eteen? Onko sinun hevosesi koottu palasista, eri henkilöiden avittamana? Mihin on kadonnut harrastuksen intohimo ja saavutettavuus, että voi nauttia täysin omasta mielikuvitushepasta, jolle kaikki on tehty itse? Minä kirjoitan kaikille hevosilleni itse tekstit, koska muuten ne eivät olisi omiani vaan muiden luomia: mikä järki? Et voi olla ylpeä omasta kädenjäljestäsi muuten kuin kilpailuiden merkeissä jos edes niidenkään, omistat vain palasen jokaisen luomaa hevosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti